Tietämättömyyden (vai saamattomuuden?) ylistys

Mä en oikeestaan osaa pitää blogia.
En koskaan tiedä mitä ja koska ja miks ja miten tänne tulis kirjottaa.
Joskus aina mun mieleen tulee joku älykäs ajatus ja mietin et alanpa jalostaa tätä ja kirjotan blogiinkin. Sit mä saatan alottaa jotain tekstiä mut se alkaa tuntua niin teennäiseltä. Tai oudolta. Esimerkiks eilen kävin yhdessä punasen ristin tapahtumassa. Pääsin sinne yhden mun ystävän avecina. Punanen risti tarjos teatteri esityksen ja sen jälkeen syötiin afrikkalaista iltapalaa. Näytelmän nimi oli "Paperittomat". Käsitteli pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Mä en oikeen osaa sanoo muuta kun että tuntu pahalta kattoo sitä. Ahdistavaa ja toivotonta. Miten ihmiset voi olla sellasia. Eikö myötätunnon ja solidaarisuuden pitänyt kuulua ihmisen perusominaisuuksiin?! No niin, sitten taas ajattelin että tästä mun pitää kirjottaa. Kun tulin kotiin ja avasin koneen niin pää olikin aivan tyhjä. En sitte kirjottanu.

Monet pitää blogia niin että kertoo tavallisista päivistään ja laittaa kuvia siitä mitä niillä on ollut päällä. En mä missään tapauksessa halua väheksyä semmosta, niitä blogeja on ihana lueskella! Mut mä en tunne et haluaisin ite tehdä niin. Mieluiten kirjottaisin tärkeistä ja suurista aiheista sekä kaikesta mielenkiintoisesta. Nyt mä oon kirjottanut tänne goji taimista.

Tän tarkotus ei suinkaan ole olla mikään ruikutus tai valitus postaus.
Koska tänään on ihana päivä!

Piste.
Fi.

Kuva: photobucket