oikeutta pullaan

Mulla on uus harrastus. Musta on tullut vapaaehtoinen. Nuori aktiivinen kansalainen. Sellainen joka MLL-liivi päällä maalaa miljoona Hello Kittyä pikkulasten naamaan. Aurinko paistaa lähempänä kuin pitkään aikaan ja Kirjurin Lokkilavalla vääntelehtii rytmiensä tahdissa jokin muusikko. Sitten tulee burnout ja pitää mennä hakemaan kioskista pulla. Onneksi me saatiin kupongit joissa luki: "Tällä kupongilla ilmaista ruokaa työntekijälle." Tai jotain.

Sitä on vaikea sanoa mikä tekee palkattomasta työstä hauskaa. Ehkä juuri se, ettei siitä saa palkkaa. Sillon tekee omasta ilosta ja mielenkiinnosta.

Miten ihmeessä tää kaikki sai alkunsa? Mulla on luokkakavereita jotka on käynyt "Nuoret kansalaiset"-projektiin liittyvän vapaaehtoistoiminnan koulutuksen. Muakin kysyttiin mukaan ja olin jo puoliksi menossa mutta lopulta peruutinkin osallistumiseni. En jotenkin jaksanut vaikka kiinnosti. Oli niin paljon lunta ja auringonvaloa ehkä kolme tuntia päivässä.
Nämä mun kaverini alko koulutuksen käytyään auttamaan maahanmuuttajalasten läksykerhossa, ja aina mua harmitti etten ollut viitsinyt ryhdistäytyä sen vertaa että olisin raahautunut muutamaan opetustilaisuuteen.

Sitten tuli ihana kevät ja otin yhteyttä Sanniin. Seuraava koulutus järjestettäisiin jos mukaan saataisiin vähintään kolme nuorta. Tiesin jo että itseni lisäksi koulutukseen oli tulossa erään ystävän poikakaveri ja siskonikin lupautui tulemaan. Myöhemmin koulutuksesta kiinnostui myös my good friend Viivi.
Nyt koulutuksen aikana on ilmennyt melko karkeitakin puutteita osallistujamäärässä; eräs henkilö nimittäin perui koko koulutuksen ja eräs toinen oli muuten estynyt osallistumaan kolmeen ensimmäiseen tilausuuteen. Tilanne koutenkin korjaantuu sillä että toisena mainittu henkilö saa yksityisopetusta paikatakseen menetetyt tunnit ja näinollen tulemme kaikki saamaan kuitatut vapaaehtoistoiminnan passit joilla tulevaisuudessa voimme vain noin esimerkiksi erottua joukosta työnhakutilanteessa.

Voisin jatkaa tästä aiheesta pitempäänkin mutta tuli keskeytys. Pikkusiskoni on ystävänsä kanssa löytänyt tienvarrelta linnunpoikasen eivätkä ne tiedä mitä tekis sille.



Tietämättömyyden (vai saamattomuuden?) ylistys

Mä en oikeestaan osaa pitää blogia.
En koskaan tiedä mitä ja koska ja miks ja miten tänne tulis kirjottaa.
Joskus aina mun mieleen tulee joku älykäs ajatus ja mietin et alanpa jalostaa tätä ja kirjotan blogiinkin. Sit mä saatan alottaa jotain tekstiä mut se alkaa tuntua niin teennäiseltä. Tai oudolta. Esimerkiks eilen kävin yhdessä punasen ristin tapahtumassa. Pääsin sinne yhden mun ystävän avecina. Punanen risti tarjos teatteri esityksen ja sen jälkeen syötiin afrikkalaista iltapalaa. Näytelmän nimi oli "Paperittomat". Käsitteli pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Mä en oikeen osaa sanoo muuta kun että tuntu pahalta kattoo sitä. Ahdistavaa ja toivotonta. Miten ihmiset voi olla sellasia. Eikö myötätunnon ja solidaarisuuden pitänyt kuulua ihmisen perusominaisuuksiin?! No niin, sitten taas ajattelin että tästä mun pitää kirjottaa. Kun tulin kotiin ja avasin koneen niin pää olikin aivan tyhjä. En sitte kirjottanu.

Monet pitää blogia niin että kertoo tavallisista päivistään ja laittaa kuvia siitä mitä niillä on ollut päällä. En mä missään tapauksessa halua väheksyä semmosta, niitä blogeja on ihana lueskella! Mut mä en tunne et haluaisin ite tehdä niin. Mieluiten kirjottaisin tärkeistä ja suurista aiheista sekä kaikesta mielenkiintoisesta. Nyt mä oon kirjottanut tänne goji taimista.

Tän tarkotus ei suinkaan ole olla mikään ruikutus tai valitus postaus.
Koska tänään on ihana päivä!

Piste.
Fi.

Kuva: photobucket

Goji taimia ja niin edelleen...

Eräänä päivänä isä toi goji-marjoja Helsingistä. Ne olivat siis aivan ravitsemustarkoitukseen hankittuja mutta päätin kokeilla, voisiko niistä myös kasvattaa taimia! Ja kyllä! Nyt mulla on isot kasat goji-taimia odottamassa, että mitä ihmettä mä niille teen!?

Kaikki varmaankin tuntevat Goji-marjan, siitä on viime aikoina puhuttu niin älyttömästi. Kerron nyt kuitenkin että suurten antioksidantti-, hivenaine-, ja vitamiinipitoisuuksien ansiosta sitä pidetään jopa maailman terveellisimpänä marjana. Itä-Aasiassa goji marjaa pidetään pitkän iän salaisuutena!

Muistaakseni menee pari vuotta että kasvi alkaa tehdä marjoja. (saa korjata jos olen väärässä)

(Ylhäällä: Goji-marjan taimia)

(Ylhäällä vasemmalla: edessä basilikan taimia, takana tuntokasvin taimi. Ylhäällä oikealla: maissin taimia.)

Olen tänä keväänä innostunut viherhommista! Goji-marjojen lisäksi mulla on kasvamassa basilikaa ja "tuntokasveja". Tuntokasvit on jänniä, kun niiden lehtiä koskettaa, ne sulkeutuu ja taipuu maahan! Sitten ne taas vähitellen nousee pystyyn ja aukeaa.

Mun äidilläni on kasvimaa johon olen laittanut paljon ruiskaunokeita ja paria unikko lajiketta. Rakastan ruiskaunokeita, erityisesti sinisiä! Aion myös laittaa maissia ja herneitä, maissi ainakin pitää ensin esikasvattaa. No nyt Chotto matte alkaa lupaavasti tuntua puutarhablogilta ja musta on tulossa mökkihöperö kun kyykin kaiket päivät kasvimaalla kitkemässä rikkaruohoja. Onneks mulla on kolme koiraa "apunani". Ne olis kyllä tehokasta aputyövoimaa mullan möyhentämisessä mutta niillä on tapana tärvellä valmiit istutukset... Oon jo joutunut rakentamaan suoja-aidan ruiskaunokeiden ympärille.

On mulla vaihtovuosi-asiaakin! Olin viikonloppuna koulutuksessa jossa oli koolla kaikki tulevat vaihto-oppilaat. Tapasin uusia huipputyyppejä ja sain tärkeetä tietoa käytännön asioista, vakuutuksista jne... Mahtavaa!! Ihanaa!! Upeeta!! MUUTAMA KUUKAUSI LÄHTÖÖN!!!! :D

    (Basilika)

Kuvien kopiointi kielletty.

Syvärentoutumista

Toisaalta tämmöset päivät on ihan kivoja.
Herätä aamulla ja mennä kylpyyn. Pestä keittiön lattia ja istua loppypäivä tietokoneella ja syödä pieniä karjalanpiirakoita voilla.
Ikävää on se, ettei kukaan vielä lue tätä blogia.

Nää on siis yksinäisiä kirjotuksia.

Ajattelin mennä joku päivä kokeilemaan joogaa. Eräänä päivänä olin menossa zumbaamaan mulle entuudestaan tuntemattomaan paikkaan, Hyvinvointicenteriin. Jo se ilmapiiri ja tunnelma kun astuin ovesta sisään, oli aivan erilainen ku "tavallisissa" zumbapaikoissa. Selitykseksi riittänee, että kyseisessä paikassa joogataan.
Mulla ei todella oo mitään omakohtaista kokemusta lajista jooga, mutta mielenkiinto heräsi viime lokakuussa yksillä ympäristötoimintapäivillä. Tapasin siellä erään suomalaisen jooganopettajan. En osaa sanoo MIKÄ teki tyypistä niin erikoisen, mutta olin loppuillan ihan äimänä. Jooga voi kuulemma olla mitä vaan missä pysty rentoutumaan ja vapautumaan, ei siis nimenomaista hidasta venyttelyä, minä se yleisimmin tunnetaan. Joogatakseen ei siis tarvitse välttämättä kuin maata sohvalla. Nimenomaan ei tarvitse, sillä kyse ei missään nimessä ole suorittamisesta.
Muutenkin siellä toimintapäivillä oli kumman hauskaa. Kaikkee mielenkiintosta. Vaikken mä  mikään kiihkee aktivisti ookkaan. Pääsin muuten verkkolehteen:
http://www.miljoaktion.fi/2010/nattidningen2010/naturutfard_till_sii/. Harmi vaan et se on ruotsiks.

Paraste teen juomisessa on se, kun lopussa pohjalla on vaan makeeta sokrulitkua. Sama kahvissa.

Kiva, kello tulee kaks enkä mä todella o tehnyt tänään vielä mitään. Syvärentoutumista.

Hanami

Ensimmäisen kerran kuulin hanamista koulussa ala-asteella kun opettaja puhui siitä maantiedon tunnilla. Tässä pienimuotoinen selvitys "kukkien katselusta". Aika upeeta, et vuoden päästä saan kokee sen itse!!! Sillon mulla on tietysti myös paljon enemmän kerrottavaa. :)

 

Hanami on yksi merkittävimmistä vuotuisista kansanjuhlista Japanissa. Nimi "Hanami" tarkoittaa kukkien katselua.

Juhla ajoittuu kirsikkapuiden kukkimisen aikaan joten ajankohta vaihtelee sekä sääolojen että sijainnin mukaan. Kukinnan ajankohtaa ennakoidaan kukintatiedotteilla joissa seurataan kukintarintaman etenemistä. (Etelä ---> pohjoinen)

Kukinnan ollessa parhaimmillaann, japanilaisilla on tapana kokoontua kirsikkapuiden alle viettämään aikaa mm. syöden ja juoden sakea.

Hanamin aikaan japanilaisten temppeleiden puutarhoissa voi olla tuhansia kukkivia kirsikkapuita!

Tässä http://www.japan-guide.com/e/e2011_where.html linkki sivustolle jolla näytetään suosituimpia

hanamin viettopaikkoja.

Ja tässä http://www.japan-guide.com/e/e2011_species.html on esitelty monia kirsikkapuulajikkeita.

Hanami on mun mielestäni yksi kauneimmista ilmiöistä Japanissa!

kuvat:
purplesnote.blogspot.com
http://www.asij.ac.jp/
mh.com.au
Melissa Smith
wallcoo.net
JAPANiCAN.com
chip.lv
firstorderhistorians.wordpress.com ("Cherry Blossom - Hanami")
tiedot: wikipedia

Japanin tilanne

Kaikki tietävät Japanin tilanteen ja tapahtuneen katastrofin.

Prefektuurissa, johon mun on tarkoitus päätyä, ei kuulemma ole kärsitty suurista tuhoista ja Japanista on ilmoitettu että pystyvät vastaanottamaan vaihto-oppilaita.
Ratkaisevaa kuulemma on nyt kuitenkin se, miten tilanne kevään ja kesän aikana kehittyy.

Konnichi wa!

Hyvänen aika! Mä todella lähden vaihto-oppilaaksi Japaniin! Varmuudesta tosin sen verran että on kuulemma 99, ei 100.

Eilen oli Rotareiden eka koulutustilaisuus Sastamalassa. Käsittämätöntä miten voi jännittää niin paljon sanoa "Hei, olen Ansku ja menossa Japaniin" puku päällä istuville Rotareille. Kyse on sentään aivan minimaalisesta asiasta verrattuna siihen mitä on tulossa! Ilmeisesti en kuitenkaan ollut ainoo... Tutustuin muutamiin muihin vaihto-oppilaisiin jotka vaikuttivat kaikki kivoilta.

Tilaisuudessa kerrottiin paljon hyödyllisiä ja tärkeitä asioita vaihtovuodesta ja yksityiskohtaisempaa tietoa kohdemaista. Kuulin Japanissa olevan mm. puhuvia vessoja!

Kielen kuulemma oppii aika helposti kun vaan käyttää sitä. Toistaiseksi oma sanavarastoni rajoittuu seuraaviin: Konnichi wa (Hyvää päivää), Arigato (Kiitos!) ja Sumimasen /Gomen nasai (Anteeksi/Olen pahoillani).

Ja tietysti...

Sayonara! (Näkemiin)